Tuuliviiri-Siirin tuttavapiiri

Lastennäytelmä Tittamari Marttisen runoista

Pienellä Siirillä on piilopaikka komerossa. Sinne voi piiloutua kun komennetaan siivoamaan tai kun kiukuttaa kamalasti. Siellä Siiri saa rauhassa pihistä pahaa oloaan ja antaa sen muuttua hyväksi. Komerossa mikään ei ole sitä miltä ensi silmäyksellä näyttää. Siellä asustaa myös kummallinen mielikuvituskansa, joka herää eloon vaikkapa vanhoista piirustuksista tai vaatteista. Runot ja laulut loihtivat esiin muistoja mukavista hetkistä ja ihmisistä. Mielialat vaihtuvat lennossa ja välillä oma kummitusjuttu hieman pelottaa… Runot ovat Siirin omaa salakieltä, joka saattaa innostaa katsojankin riimittelemään!

”Rämistä rappua, kolista kaidetta,
kirmailusta tee villiä taidetta!
Melskettä ei mikään estä,
ei meteliä voi pestä!
Hiljaiseksi ei Kerttua saa,
Kerttu vaan juoksee ja kiljahtaa.”
- Tittamari Marttinen

——————————————–

Aamulehti 4.7.2001 Teatteri

TUULIVIIRI-SIIRIN TUTTAVAPIIRI

Kaappikansa lymyää kassin pohjalla

Dramatisointi: Silja Sillanpää
Ohjaus: Alma Rajala
Musiikki: Lari Aaltonen ja Janne Laurila
Lavastus ja puvustus: Anna Kuparinen
Roolissa: Johanna Ala-Siurua
Esitys: 2.7. Pirkankatu 9 (English Daycare Sunshine). Seuraavat näytökset ma 9.7. ja ti 10.7. klo 17. Kesto: 30 min.

Pölyinen ullakko tai monenlaista laatikkoa ja pussukkaa notkuva vaatehuone on kuin kutsuhuuto lapsen mielikuvitusmaailmalle. Joskus melkein parasta puuroa pikkuihmisen hirmuiseen leikinnälkään. Äidin hylätyt pompat ja paidat saavat kantajikseen monenmoisia tyyppejä aina prinsessoista kerjäläisiin.

Tittamari Marttisen runoissa Tuuliviiri-Siiri touhuaa komerossa. Laatikon kannen alla, veskan pohjalla tai vaatetangon uumenissa on tilaa suurelle joukolle erilaisia persoonallisuuksia.

Isovanhempien lisäksi Siirin tuttavapiiri on pullollaan hullunkurisia kadunkulkijoita kuten Kolina-Kerttu tai Kassi-Mari.

Marttisen ihastuttavista kielikuvista elävä teksti sopii hyvin myös näyttämölle repliikeiksi. Tukkateatterin Johanna Ala-Siurua hiippailee tavarakasojen keskellä kuin etsien aina uutta vempainta tai kankaanpalaa riimittelynsä innoittajaksi. Muutaman kaappikansalaisen Ala-Siurua esittelee katsojille lauluina.

Alma Rajalan Lari Aaltosen ja Janne Laurilan musiikkiin ohjaamissa koreografioissa on lennokasta lavasäteilyä. Sellaista täysin spontaania komiikkaa, joka syntyy vain salaa eteisen peilin edessä.

Kun minän ja maailman välissä on turvallinen kaapinovi, on myös lapsen itkulla ja mielipahalla paikka missä tulvahtaa ulos.

Mutta kun surut on surtu hamuavat Siirin kädet taas magneetin lailla kattilankahvaa tai mukavasti naputtelevaa kenkäparia.

Jostakin kaukaa kuuluu äidin vaativa ääni. Pitäisi siivota ja vastaanottaa vieraita. Vaan Siiriä ei sellainen juuri nyt huvita.

Parhaimmillaan Tukkateatterin esitys on kekseliästä leikkiä sanoilla ja rekvisiitalla.

Johanna Ala-Siurua ilmeilee ja tunnelmoi Siirin roolikavalkadissa loistavasti. Juoni ei huolehdi loogisesta alusta tai lopusta.

Tukkateatterin puolituntinen on enemmänkin hämmästynyt tupsahdus omituisten verbien puutarhaan. Kielen koukeroista innostuneille Marttisen hörsyvät riimit herättävät helposti halun kuulla lisää.

Marika Vanhatalo

Tekijät

Dramatisointi – Silja Sillanpää
Ohjaus – Alma Rajala
Musiikki – Lari Aaltonen ja Janne Laurila
Puvustus, lavastus ja valokuvat – Anna Kuparinen
Juliste – Elina Ala-Mononen
Tuotanto – Silja Sillanpää ja työryhmä

Siiri – Johanna Ala-Siurua

Esitykset

Ensi-ilta 30.6.2001 English Daycare Sunshinessa. Esitys kiersi kesään 2002 asti mm. kirjastoja ja päiväkoteja. Esityksiä oli yhteensä 31 ja katsojia kertyi 1850.